Keramiikka harrastuksena

Yksi intohimoisista harrastuksistani on keramiikan tekeminen. Opettellakseni tekniikan kävin kolmisen vuotta Keravan kansalaisopiston keramiikkakursseilla, minkä jälkeen hankin kotiin pienen keramiikkauunin ja ryhdyin tekemään keramiikkaa kotona. (Jos harkitset uunin ja/tai tarvikkeiden ostamista, ota yhteys, niin kerron omita kokemuksistani.)

Keramiikan tekeminen on yllättävän helppoa oppia, mikäli ei mieli dreijaamaan. Dreijaamisen oppiminen vaatii havaintojeni mukaan paljon harjoittelua ja useimmat hermostuvat ennen kuin tekniikka on hallussa.

Sen sijaan muut tavat tehdä keramiikkaa, makkara-, levy- ja nipistelytekniikat, ovat erittäin helppoja oppia. Yleensä osaavan opettajan johdolla tehty ensimmäinen esine jo on käyttäkelpoinen. Alla oleva kala oli omalla kohdallani yksi aivan ensimmäisiä töitäni. Se on tehty levytekniikalla soikeaan kipsimuottiin rakusavesta ja rakulasitettu.

Myös alla oleva maljakko on yksi ensimmäisen vuoden aikana tekemiäni töitä. Kursseilla saa paljon ideoita katsomalla, mitä pitemmälle ehtineet ovat tehneet. Siellä on myös yleensä käytettävissä paljon alan kirjallisuutta, jota kannattaa selailla ideoiden saamiseksi. Ja kun tähän harrastukseen ryhtyy, käy myös ihan itsestään niin, että rupeaa katselemaan ympäristöä ihan toisella silmällä. Jokapäiväisessä ympäristössä kotona, ulkona ja kaupoissa olevia muotoja ja värejä tarkkailemalla saa paljon toteutuskelpoisia ideoita. Sisustus- yms. lehdet ovat myös hyviä idealähteitä. Jonkun hyvän kirjan voi myös hankkia itselleen. Ja sitten vaan tekemään.

Lasittaminen on homman vaikein osa. Siinä tarvitsee ensin paljon apua opettajalta. Aikaa myöten - erehdysten ja onnistumiten kautta - oppii jossain määrin hallitsemaan lasitusta. Mutta yleensä ainakin harrastajakeraamikko voi vasta esineen uunista otettuaan tietää lopputuloksen. Siihen vaikuttavat niin monet asiat, esim. pienetkin erot polttolämpötiloissa.

Joskus - kuten alla olevan amppelin kohdalla - käy niin, että syntyy vahingossa hyvä lopputulos, jota ei ole tarkoittanut. Alla on yksi esimerkki tällaisesta "onnellisesta sattumasta". Ruukun sisäosan lasitus on liian korkean polttolämpötilan vuoksi pisaroinut, mutta lopputulos ei ole ollenkaan hassmumpi. Jotta tällaisia sattumia voi hyödyntää myöhemmin, on tärkeätä, että pitää kirjanpitoa siitä, mitä savea ja lasitetta kuhunkin työhön on käyttänyt ja missä lämpätilassa sen on polttanut.

Joihinkin muotoihin ihastuu pitkäksi aikaa ja niistä tekee useita versioita. Minulle kävi niin alla olevan amppelimuodon kohdalla. Tein lukemattomia versioita tällaisesta alaspäin suippenevasta amppelista eri savista ja eri lasituksin.

Huomasin myös, että tämä muoto sopii hienosti takorautatelineessä pidettävään ruukkuun. Talveksi jätin näitä ruukkuja varoittelusta huolimatta ulos ja kaikista lähti pohja veden jäädyttyä niihin. Olisi pitänyt ajatella tarkemmin ja säilyttää ne sisällä - tai jos ulkona, ainakin alassuin.

Tässä on kaksi ruukkua, joita ei ole lasitettu ollenkaan, kiillotettu vain. Poltettuhan ne tietenkin on. Ruukut on toteutettu makkaratyönä ja savena on käytetty erilaisia puna- ja valkosavia, jotka näkyvät ruukuissa raitoina.

Alla oleva iso neliskulmainen kukkaruukku on rakennettu pahvista tekemääni muottiin. Lasitetta on käytetty runsaasti, jotta se on saatu valumaan pitkin reunoja ja muodostamaan niihin keltaisia raitoja.

Alla olevassa kulhossa on mallina käytetty kiinalaisesta kaupasta ostettua kulhoa, jonka mukaan olen tehnyt kipsimuotin. Astian rakentaminen kipsimuottiin on erittäin helppoa ja nopeata.

Esineisiin saa kivasti leimattua signeerauksen kipsistä tehdyllä "leimasimella". Minun signeerauksessani on kaksi L-kirjainta sisäkkäin. Signeeraus on jo itsessään koristeellinen elementti esineissä.

Alla olevia kukkaruukkuja oli tosi kiva tehdä. Olen tarkoituksella pyrkinyt naivistiseen tyyliin, minusta se on jotenkin veikeää.

Nämä on tehty valkosavesta, koristeltu alilasiteväreillä ja lasitettu läpinäkyvällä lasitteella.

Alla on keramiikkalaatoilla päällystetty terassipöytä. Tällaisia laattoja voisi käyttää myös asianpesupöydän tai kylpyhuoneen käsienpesualtaan taustana tai miksei vaikka keittiön työpöydän päällysteenä.

Laatat on liimattu puulevylle, joka on reunustettu jiiriin leikatuilla rimoilla. Reunat on maalattu tummalla petsilakalla ja lopuksi laatat on saumattu saumausaineella. Pöydän jalaksi on rakennettu ristikko, jonka voi pöydän talvisäilytyksen ajaksi taittaa pois.

Talveksi olen siirtänyt pöydän yöpöydän päälle tasoksi.

Alla on hyvin onnistunut suuri ruukku, jota tein keramiikkakurssilla kuukausikaupalla. Ruukku on rakennettu makkaroista, joista pari ylintä on jätetty näkyviin. Sileä ulkopinta muussa osassa ruukkua on saatu aikaan puulastalla hakkaamalla. Ruukussa on käytetty kahta eri lasitetta, joista ylemmän on annettu valua.

Itse asiassa varsinaisen keramiikkaharrastukseni olin tuolloin jo siirtänyt kotiin ja kurssilla kävin kuuntelemassa ja katselemassa muiden tekemisiä. Ja siinä sivussa tein aina pienen matkaa tätä ruukkua, jotain tehdäkseni. Kun ruukun käärii kosteisiin pyyhkeisiin, sitä voi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Kaljatuopit ovat yksi tavallisimpia "tarvekaluja", joita voi tehdä itselle tai lahjaksi. Nämä on rakennettu alaspäin kapenevaan muovikannuun ylösalaisin. Dreijamainen pinta on saatu aikaan kostuttamalla ulkopintaa ja hiertämällä sitä karkealla sienellä (karhunkielellä). Tämä on helppo saada tehdä pyörivän "kavaletin" päällä. Tarkoitukseen voi käyttää myös pyörivää puista tai marmorista tarjoitinta. Puisia, isoja pyöriviä tarjottimia saa halvalla mm. Ikeasta.

Sokeri- ja kerma-astioita tai pikkupurkkeja voi nipistellä käsissään vaikka televisiota katsellessaan. Purkkeihin voi laittaa mausteita, sinappia tai tuoksuyrttejä ja antaa niitä lahjaksi.

Pikkuesineiden avulla voi samalla myös kätevästi tehdä lasituskokeiluja. Eipä mene paljon hukkaan, jos joku vaikka epäonnistuukin.

Omatekoiset napit ovat hyvä idea sellaisellekin, joka ei muuten harrasta keramiikan tekemistä. Miksi et menisi lähimmän kansalais- tai työväenopiston keramiikkakurssille tekemään pelkästään nappeja? Niitä on nopea ja helppo tehdä erikokoisia ja -värisiä tulevia tarpeita varten. Kurssilla ei tarvitse monta tuntia viipyä, kun nappeja on vaikka kuinka iso säkillinen. Ja kaikki tarveaineet, saven, värit ja lasitteet saa kurssilta. Samoin kuin polton. Vinkki: napinreiät teet näppärästi ohuella juomapillillä, savi jää pillin sisään ja reiät ovat siistit.

Tässä viimeisin työni, suurensuuri kulho, johon esim. omenoita mahtuu 3-4 kg.

Tuli sitten mieleeni yhdistää kaksi harrastustani, kaavanpiirto ja keramiikka. Piirsin PatternMakerillä 50%-sessa koossa naisten yläosan peruskaavan ja housujen kaavan ja rakensin sen avulla savilevyistä naisen torson. Lue tästä lisää klikkaamalla tässä.

Tässä pelkästään housujen kaavalla tehty maljakko.